Räpätysten välissä

Eli töissä kun räpätykset jäi vähäisiksi niin yllättävällä taholla yksityiselämässä sitä riittikin sitä enemmän... Hyvä  ystäväni joka iso sisko on ollut joka vuotisella vierailullaan kotimaassa ja kotonaan on saanut kunnon ryöpytyksen kuinka hänen pitää elää, mitä ostaa tai olla ostamatta jne ... elämänohjeita tulvillaan ollut koko päivä ja kuitenkin tämä sisko ei huomioi sitä tilannetta missä ystäväni elää, pitäen huolta veljestään ja siskostaan, molemmat mieleltään hieman sairaita ja vanhasta äidistään jolla paha diabetes sekä joukko muita sairauksia. Joskus tulee mieleen että ystävälläni ei ole ollut eikä ole ihan omaa elämää ollenkaan, on vain toisista huolehtimista.

Yritän tässä keksiä ystävälleni piristystä ja sainkin hänet puhuttua kanssani teatteriin syyskuussa. Sitä ennen voisi olla  paikallaan sellaiset nollauskännit kummallekin, elämäkin näyttäisi varmaan hurjan paljon paremmalta sitten seuraavana päivänä.

Syksy räpätyksiä kaikille, annettaiskos jokaisen elää sitä ihan omaa elämää, puuttumatta ja neuvomatta silloin kun ei niitä neuvoja tarvitsetai kaipaa, tai jos neuvoja ei  ole perillä kaikesta mitkä vaikuttavat ratkaisuihin siten maailma olisi tosi helppo paikka elää.... ei kaikki tanssi toisten pillin mukaan ja kaikilla on niitä ihan omia asioita jotka vaan ei kuulu kaikille. Opetellaanko syksyn kunniaksi toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioiminen jookos.....

voi prkle noita naisia, etenkin työkavereina...

Tänään meillä oli töissä työnjako; siis uusia asiakkaita tuli enemmän kuin laki sallii toimistolle ja ne piti sitten jakaa kuka hoitaa minkäkin asiakaan asiat. Juu tämä olisi ollut helppoa jos kaikki olisivat olleet valmiita ottamaan niitä uusia asiakkaita, mutta kun ei. Osalla työkavereistani onkin tapa niin että palkkaa pitää tulla pirusti tekemättä yhtään mitään ja auta varjele jos joku uskaltaa sanoa että pitäisi tehdä jotain sen palkkansa eteen... niin kuin tänään teki pomo. Minullekin vähän yllätyksenä tuli se että miten kateellisia ns.työkaverit ovat minulle.... ja en valitettavasti ole ehtinyt tehdä mitään sellaista mikä antaisi aiheen tuolle. Työnantaja on kyllä uusinut minulle puhelimen kun vanha lakkasi toimimasta ja asiakkaat valittivat että eivät kuule minua ollenkaan. Ja toinen yrityskaupan seurauksena minulle tuli melkein uusi kone millä tehdä töitä; mutta samalla sain sitten melkein kolmekymmentä uutta asiakastakin. Joten jos olisi tervejärkinen ihminen niin ei todellakaan olisi kateellinen tuosta, niin ja ihmetyttää tuo kun toinen rouvista on vanhempi kuin minä, no ymmärrän sen kateuden toisaalta kun olen jaksanut opiskella ja siksi työnantaja maksaa minulle pikkasen paremmin palkkaa, niin ja toinen kateellinen on nuori nainen jolla olisi kaikki mahdollisuudet opiskella lisää= saada peruste palkankorotukselle, jne. mutta kun ei niin ei . Palkkaa pitäisi tulla mutta mitään ei sen eteen olla valmiita tekemään tai jos täytyy olla työmaalla ihan koko päivä niin voi kauhea........

Minulle on vain tullut sellainen mieleen että kuulun varmaa johonkin muinaisjäänne -ryhmään kun olen niin tyhmä että minun mielestä jos työnantaja maksaa palkan minulle niin täytyy minun tehdä jotain sen eteen en vain osaa olla vain ja enkä kyllä saisi aikaani kulumaan työmaalla.

Kävin sitten tuulettamassa aivojani ja keräsin mustiatorvisieniä ja kanttarelleja. Oli ihana ilma kirkas auringon paiste, mutta jotenkin niin syksyinen. Alkoihan se sorsanmetsästyskin tänään; syksyn ensimmäisiä merkkejä koulun alkamisen kanssa.

No onhan huomenna mukava mennä töihin; paikalla kaksi kateellista työkamua ja yksi jolla on toinen jalka jo eläkkeellä= pääsee eläkkeelle viimeistään vuoden vaihteessa.Voi sitä räpätyksen määrää.....

vanhuutta vai laiskuutta vai oliskos se jo niitä hormoneja.....

Nyt ei vaan nukuta, niin silloin kun pitäisi, sillä huomenna pitää olla töissä ja ihan virkeänä. Viikon loppu meni  melkein kiville..... ei siis suunnitelmien mukaan ollenkaan. Vanhin poikani ilmestyi tyttärensä kanssa meille yö kylään ilmoittamatta etukäteen mitään. No kiva että tuli mutta miksi juuri nyt kun tänä viikon loppuna oli suunnitelmissa perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu sekä marjojen kerääminen.... No noista töistähän ei tullut mitään kun mummon piti vahtia sitten tyttöä. Narisin kyllä asiasta mutta jotenkin vain tuntui että kaikki mitä asiasta sanoin meni ihan kuuroille korville. BLAAAHHHH!!!! Ärsyttää....
Olen siis törmäys kurssilla poikani kanssa, joka muuten väli aikaisesti asuu kotonaan siis meillä. Mikään mitä silloin sovittiin ei ole pitänyt ja jotenkin minulle on vain tullut sellainen tunne että tässä vanhaa ihmistä huijataan.... Karseaa kirjoittaa asiasta ja omasta pojasta mutta en vaan voi asialle mitään että minulla on sellainen tunne. Niin ja kaiken tämän takana on  miniä. Nyt sitten voidaan ruveta vääntämään asiaa miniä-anoppi  -suhteesta mutta en todellakaan jaksa. Minulle on tullut sellainen tunne että he ovat vain paperilla eronneet...... jotta... no olkoon en jaksa.

Ennen sain aikaiseksi kaikenlaista viikon lopulla, oli vieraita tai ei mutta nykyään jää kaikki, vähän niinkuin puolitiehen. En ole saanut itseäni marjametsään menemään tai sieniä katselemaan vaan olen suurin piirtein pessyt vain pyykkiä ja istunut koneella....

Nyt menen kyllä jo nukkumaan että huominen onnistuisi edes jotenkin.

Työmaalla on palaveri töiden järjestelystä, ja vastassani on kaksi todellakin kateellista ihmistä... joten mukavaa tulossa etenkin jos olen itse vielä väsynyt enkä jaksa skarpata.... Katsotaan mitä tapahtuu.. en vaan aikonut olla enää se kiltti joka nielee kaiken..... Huomiseen