Takinkääntäjiäkö?

Non niin ja tänään sitten tuli mieleeni ihmislaji joka vaihtaa puolta tilanteen mukaan. Ei ole mitään sellaista sattunut missä olisin tuon lajin kohdannut vaan juttelimme työkaverin kanssa asiasta ja yleensä siitä että uskaltaako olla ihan rehellisesti oma itsensä vai pitääkö esittää jotakin. Kumpin olemme jo "vähän" yli 25v joten tulimme siihen tulokseen että voimme olla ihan sellaisia kuin olemme.

Mutta sitten jäin pohtimaan tuota lajia; itse en voi sietää sellaisia koska ei heidän juttuihin voi luottaa tai muutenkin olen vaivaantunut sellaisten seurassa. Olen huomannut että tuon lajin tunnistaa esim. työpaikalla suhteellisen nopeasti, valittettavasti naisissa on enemmän noita kun miehissä. Lienekö syynä tippaleipä -aivot...
Ex-miniäni kuuluu tuohon lajiin ja on kaiken lisäksi besserwisser. Häntä seurattuani olen huomannut että noita takinkääntäjiä on kahta lajia; toinen joka on tahallaan ja tarkoituksen mukaisesti kaksinaamainen ja aikomuksiltaan paha ja toinen laji on sellainen jolla syvällä sisimmässä on hyvä tarkoitus eli tarkoitus olla loukkaamatta ketään ja siksi hän yrittää miellyttää kaikkia ja olla kaikkien kaveri. Tässä kohtaa täytyy sanoa että noita ensimmäisiä on tooooodeeeellla paljon enemmän kuin jälkimmäisiä. Ja jos jäi epäselväksi niin miniä on noita ensimmäisiä....

Poliitiikassa tämä on yleistä mutta jos tämä alkaa olla yleistä jo ihan tavallisessa elämässä tai jossain määrin työelämässäkin niin olen kyllä huolestunut.. Miten opettaa lapsille se että aina voi olla asioista eri mieltä kun kaveri mutta kavereita voi silti olla. Ja sen että kaikkia ei voi eikä ole tarpeen miellyttää ja ennen kaikkea sen että oman kantansa voi tuoda julki mutta sitten on kyllä pysyttävä sen takana.
Toisaalta ajattelen noista takinkääntäjistä niin että he tavallaan valehtelevat aina jollekin. Joten rehellisyys maan perii... ehkä vielä. Vaikkakin joskus olisi helppo osata valehdella....pääsisi helpommalla.

Sisu....mitä se on ja mihin sitä tarvitaan...

Miten voi olla että minulle on tullut sellainen tunne että suomalaisillakaan ei ole enää sisua...
Niin onhan se helpompi antaa olla vaan yrittämättä asialle mitään kun sitten taas toinen vaihtoehto olisi purra hammasta yhteen ja yrittää vielä kerran... toisen... ehkä kolmannenkin....
Minne se sisu on hävinnyt?

Jos olette sellaisen omistaja tai tiedätte mistä sitä löytyy( muutoin kun vielä hetken aikaa karkkina...) niin ilmoittelisitteko voisin vaikka ostaa sitä omalle jälkikasvulleni, itse en tartte, on omasta takaa.
Olen usein miettinyt että missä kohtaa kasvatukseni on mennyt pieleen kun kummaltakin puuttuu se sisu. Tai olenko antanut heille kaikki helpolla; no en tuotakaan allekirjoita sillä ihan kaikkeen ei ole ollut varaa ja on heidän tarvinnut tehdä asian eteen töitäkin...
Vai olenko minä sitten "jäännös" jostakin kun en vaan osaa antaa periksi/ luovuttaa jos asian katson sellaiseksi että se on vaivan arvoinen....

Täytyy todeta että nyt Jypillä sitä löytyi ja tuloshan nähtiin eilen. Hienoa!

Onni täällä vaihtelee, nyt sapettaa

Olipas lyhytaikainen ilo; ystäväni sai töitä ja ehti olla viikon töissä kun sanottiin irti. Joskus sapettaa tämä työelämä ja kovasti. Usein tehdään näitä vanhanaikaisia eli palkataan pitkällä koeajalla töihin ja sitten kun huomataan että sukulaistyttö/-poika onkin vailla työtä( vaikka ei olisi niin koulutettukaan...) niin sanotaan tällainen alansa  ammattilainen sitten koeajalla irti. Helppoo kuin heinän teko....

Itselläni on ollu onni työmaailmassa että olen ollut tarpeellinen työnantajalle ja pidettykin työntekijä( ei ollu kehumista vaan toteaminen)
Nykypäivänä ei ole väliä oletko nuori vai vanha jolle tällaisia kupruja tehdään. Ja jos sattuu olemaan sellainen tavallinen, hiljainen ja sopeutuvainen niin kas kummaa huomaat että oletkin valkoinen orja pienellä palkalla ja hetken päästä loppuunpalanut. Tai sitten olet työpaikka-kiusattu, jos vain osaat jotakin tehdä paremmin kuin esimiehesi niin älä vaan ilmaise sitä mitenkään. Nimimerkillä kokemusta on... Ja viimeisin vaihtoehto on tietenkin siirto toisiin tehtäviin.... tehtäviin joihin olet ylikoulutettu tai et koulutettu ollenkaan tai sitten kukaan muu ei ole suostunut siihen niin sinut on hyvä siirtää sinne...

Täytyy vaan todeta että on vain työnantajan markkinat;  mennään sanelemalla mutta vain niin että työnantaja sanelee.. Eikö kenellekkään ole tullut mieleen se vanha sanonta että kovemmin aasi kulkee kun sillä on porkkanoita kuin piiskalla.

Nykyisin täytyy olla työntekijänä kaikenosaava ainakin teoriassa niin kauan kun koeaika on ummessa tai todellakin tuntea juuri oikeat ihmiset. Eli mennä juuri sukulaisuussuhteilla eteenpäin tai niin kuin ennen sanottiin että reittä myöten. Eikö enää ole koulutuksella  tai työkokemuksella mitään väliä????
Nyt moni ajattelee että sielläpä nariset palkansaaja mutta ymmärtäisit joskus työnantajan vastuun. Tähän totean että työni kautta näen päivittäin sen työnantajan roolikin. Onhan se aina riski ottaa uusi työntekijä mutta sellaista en todellakaan ymmärrä että otetaan se uusi hetkeksi ja sitten kun se sukulainen on valmistunut tai saa harjoitteluaikaa koulusta niin ammattitaitoinen työntekijä pullautetaan pois koeajan puitteissa..... Mutta on myös todettava että nykyiset iskän tai äipän firmaan tulleet tai muutkin noin 20 -28 vuotiaat ovat kyllä harvinaisen vähätöisiä... siis suomeksi laiskoja mutta palkkaa pitää kyllä tulla... Huolettaa ajatella omallakin kohdalla jossain vaiheessa kolkuttelee eläkeikä mutta miten maailma makaa silloin ja saako sitä eläkettä enää mistään..

Toivotan kaikille kuprun kohdanneille uskoa huomiseen ja monelle nuorelle sanoisin että tehkää joskus ihan oikeasti ihan oikeita töitä!!!!!! Ja muistakaa että kokemuksella tai jatkokoulutuksella sitä palkkaa ansaitaan lisää eikä alituisella narinalla huonosta palkasta... että näin tällä kertaa...

Aloitusta kerrakseen

Näin on aika ottaa askel blogi-maailmaan... hyvän ystävän avustuksella tämä avataan ja sitten jatketaan paremmalla ajalla....Niin tuo aika on kummallinen käsite nykypäivänä; koskaa sitä ei ole muka tarpeeksi. Mihin ihmeeseen se katoaa? Onko vain todettava että vanhuuttaan ei pysy siinä mukana vai onko nykyaika vaan niin kiireellistä että ei mukamas ole aikaa. Ennen ehti jutella kaikessa rauhassa kaverin kanssa lankapuhelimessa tai peräti käydä kylässä ilmoittamatta kolmea viikkoa aikaisemmin. Nykyään vaikka on kännyt olemassa ei muka ole aikaa.... jännä juttu.