Niin silloin ei tule kirjoitettua kun elämä soljuu oikeilla raiteilla ilman mitään ylämäkiä.... tai muuta hankaluutta. No nyt sitten on ihan tarpeeksi asti taas; ensinkin menin ja kaaduin talven ensimmäisillä liukkailla ja satutin selkäni( mikä on muuten vuosi sitten leikattu eikä ihan kaikkea vielä kestä)
Toinen asia mitä menin ja piruilin miniälle ja kas kummaa minun piruilu paljastikin että minulle oltiin valehdeltu ihan kirkkain silmin minun mielestä todella tärkeässä asiassa. Nimittäin siinä että onko poikani eronnut vai ei? Ja miniä itse paljasti sosiaalisessa mediassa että erosivat vain muodon vuoksi jotta hän saa enemmän tukia itselleen kun kuuluu lajiin ...päivääkään en tee töitä niin kuin normaalit ihmiset joilla on töihin mahdollisuus vaan odotan että sossusta saan kaiken ja voin viettää aikaani vain kotona.
Voitte uskoa että nyt koetellaan kovasti sitä kuuluisaa äidin rakkautta... mihin asti sen on venyttävä? Minä ratkaisin asian niin että koska kyseessä on sellainen asia mistä olemme keskustelleet ja olen tehnyt selväksi että missään vaiheessa en hyväksy moista tekoa ja silti minua käytettiin vielä hyväksi tässä asiassa eli poikani muutti kotiin asumaan mukamas erottuaan....... sylettää....oksettaa.... ottaa pannuun......
Olen sitä mieltä että tätä ei tarvitse äidinrakkauskaan sietää vaan minulla on todellakin täysi oikeus olla loukkaantunut ja näyttää se. En voi ymmärtää että tällaisena aikana maa kantaa päällään noita työtä veroiksuvia valehtelijoita..... onneksi sen verran on poikani kuitenkin tajunnut että hän on töissä eikä niin kuin vaimo olisi halunnut että hänkin olisi päivät kotona............ Niin ja minä sitten maksan veromarkoillani tuon vetelyksen kotona olemisen....
En tiedä kumpi vaivaa enemmän mielipaha vai selkä mutta alamaissa mennään.......
