olisikos se uusi vuosi ja uudet kujeet...

Non niin nyt on vuoden vaihtuminen lähellä joten tehdään tiliä menneestä ja pelätään tulevaa.

Aluksi kiitokset Outsalle sinne joulupukin maahan, mukavasta jouluisesta yllätyksestä niin minulle kuin pojalleni. Siis maailmassa on asioita jotka pysyvät ja paranevat vain kuten hyvä ystävä.
Aslakka on aina aslakka.....

Tästä vuodesta lyhyesti; edelleen olen riidoissa siskoni kanssa ja lisäksi riitauduin poikani ja miniän kanssa, joten sillä rintamalla on hiljaista.
Työrintamalla on sellainen tyven vaihe, eli suunnittelen vaikka mitä ja odotan milloin olisi sopiva hetki. Vaihdoin sitä työpaikkaani viime vuonna näihin aikoihin. Enkä kadu yhtään...opiskelemaan suunnittelen lähtemistä, no katsotaan sitten.

Mies rintamalla on todella hiljaista, mutta kukapa minua kotoa tulisi hakemaan, no ehkä posteljooni tai sitten varmaan auramies( naimisissa ja vähän vanhempi...)Eli en ole liiemmin itse yrittänytkään saada vipinää tälle saralle. Mutta ehkä alan olla jo niin vanha ja viisas, sillä en enää alistu ihan kaikkeen ja en ole vielä niin epätoivoinen että kaikki tipusta tikapuihin kävisi. Ja toisaalta mikäs tässä on menessä... saat itse päättää kaikesta mutta sitten toisaalta joudut kyllä tekemäänkin kaikki ihan itse. Joten ensi vuonnakin odottelen ihmettä ja prinssiä tulevaksi...

Mitä sitten tuonne terveys rintamalle kuuluu, niin siellä jälleen kokeillaan uutta lääkettä tuohon tautiini. Tablettimallinen ei siis pistoksia tai sairaalassa oloa, ensimmäinen kerta kyllä mutta sitten mennään ihan noin vain. Mielelläni ottaisin vastaan ihan uuden toimivan selän, alaselän ja oikean jalan. Ne kun saisi ensi vuonna kuntoon niin kaikki olisi melkein ok.

Eli summa summaarum, siis vanhat lupaukset ovat pop; etsiä mies, laihduttaa, kuntoilla ja opiskella. Niin ja tuohon voisin lisätä että jos tänä vuonna lupaisin olla suuttuttamatta sukulaisiani, ne käy jo nyt vähiin joiden kanssa tullaan juttuun.......

Rauhall..... siis rahallista ja mukavaa uutta vuotta 2013 !

Luvataan pitää lupauksemme jos sellaisia teemme!

ohoh onpa aikaa mennyt... viimeisestä

Niin silloin ei tule kirjoitettua kun elämä soljuu oikeilla raiteilla ilman mitään ylämäkiä.... tai muuta hankaluutta. No nyt sitten on ihan tarpeeksi asti taas; ensinkin menin ja kaaduin talven ensimmäisillä liukkailla ja satutin selkäni( mikä on muuten vuosi sitten leikattu eikä ihan kaikkea vielä kestä)

Toinen asia mitä menin ja piruilin miniälle ja kas kummaa minun piruilu paljastikin että minulle oltiin valehdeltu ihan kirkkain silmin minun mielestä todella tärkeässä asiassa. Nimittäin siinä että onko poikani eronnut vai ei? Ja miniä itse paljasti sosiaalisessa mediassa että erosivat vain muodon vuoksi jotta hän saa enemmän tukia itselleen kun kuuluu lajiin ...päivääkään en tee töitä niin kuin normaalit ihmiset joilla on töihin mahdollisuus vaan odotan että sossusta saan kaiken ja voin viettää aikaani vain kotona.
Voitte uskoa että nyt koetellaan kovasti sitä kuuluisaa äidin rakkautta... mihin asti sen on venyttävä? Minä ratkaisin asian niin että koska kyseessä on sellainen asia mistä olemme keskustelleet ja olen tehnyt selväksi että missään vaiheessa en hyväksy moista tekoa ja silti minua käytettiin vielä hyväksi tässä asiassa eli poikani muutti kotiin asumaan mukamas erottuaan....... sylettää....oksettaa.... ottaa pannuun......
Olen sitä mieltä että tätä ei tarvitse äidinrakkauskaan sietää vaan minulla on todellakin täysi oikeus olla loukkaantunut ja näyttää se. En voi ymmärtää että tällaisena aikana maa kantaa päällään noita työtä veroiksuvia valehtelijoita..... onneksi sen verran on poikani kuitenkin tajunnut että hän on töissä eikä niin kuin vaimo olisi halunnut että hänkin olisi päivät kotona............ Niin ja minä sitten maksan veromarkoillani tuon vetelyksen kotona olemisen....
En tiedä kumpi vaivaa enemmän mielipaha vai selkä mutta alamaissa mennään.......

Räpätysten välissä

Eli töissä kun räpätykset jäi vähäisiksi niin yllättävällä taholla yksityiselämässä sitä riittikin sitä enemmän... Hyvä  ystäväni joka iso sisko on ollut joka vuotisella vierailullaan kotimaassa ja kotonaan on saanut kunnon ryöpytyksen kuinka hänen pitää elää, mitä ostaa tai olla ostamatta jne ... elämänohjeita tulvillaan ollut koko päivä ja kuitenkin tämä sisko ei huomioi sitä tilannetta missä ystäväni elää, pitäen huolta veljestään ja siskostaan, molemmat mieleltään hieman sairaita ja vanhasta äidistään jolla paha diabetes sekä joukko muita sairauksia. Joskus tulee mieleen että ystävälläni ei ole ollut eikä ole ihan omaa elämää ollenkaan, on vain toisista huolehtimista.

Yritän tässä keksiä ystävälleni piristystä ja sainkin hänet puhuttua kanssani teatteriin syyskuussa. Sitä ennen voisi olla  paikallaan sellaiset nollauskännit kummallekin, elämäkin näyttäisi varmaan hurjan paljon paremmalta sitten seuraavana päivänä.

Syksy räpätyksiä kaikille, annettaiskos jokaisen elää sitä ihan omaa elämää, puuttumatta ja neuvomatta silloin kun ei niitä neuvoja tarvitsetai kaipaa, tai jos neuvoja ei  ole perillä kaikesta mitkä vaikuttavat ratkaisuihin siten maailma olisi tosi helppo paikka elää.... ei kaikki tanssi toisten pillin mukaan ja kaikilla on niitä ihan omia asioita jotka vaan ei kuulu kaikille. Opetellaanko syksyn kunniaksi toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioiminen jookos.....

voi prkle noita naisia, etenkin työkavereina...

Tänään meillä oli töissä työnjako; siis uusia asiakkaita tuli enemmän kuin laki sallii toimistolle ja ne piti sitten jakaa kuka hoitaa minkäkin asiakaan asiat. Juu tämä olisi ollut helppoa jos kaikki olisivat olleet valmiita ottamaan niitä uusia asiakkaita, mutta kun ei. Osalla työkavereistani onkin tapa niin että palkkaa pitää tulla pirusti tekemättä yhtään mitään ja auta varjele jos joku uskaltaa sanoa että pitäisi tehdä jotain sen palkkansa eteen... niin kuin tänään teki pomo. Minullekin vähän yllätyksenä tuli se että miten kateellisia ns.työkaverit ovat minulle.... ja en valitettavasti ole ehtinyt tehdä mitään sellaista mikä antaisi aiheen tuolle. Työnantaja on kyllä uusinut minulle puhelimen kun vanha lakkasi toimimasta ja asiakkaat valittivat että eivät kuule minua ollenkaan. Ja toinen yrityskaupan seurauksena minulle tuli melkein uusi kone millä tehdä töitä; mutta samalla sain sitten melkein kolmekymmentä uutta asiakastakin. Joten jos olisi tervejärkinen ihminen niin ei todellakaan olisi kateellinen tuosta, niin ja ihmetyttää tuo kun toinen rouvista on vanhempi kuin minä, no ymmärrän sen kateuden toisaalta kun olen jaksanut opiskella ja siksi työnantaja maksaa minulle pikkasen paremmin palkkaa, niin ja toinen kateellinen on nuori nainen jolla olisi kaikki mahdollisuudet opiskella lisää= saada peruste palkankorotukselle, jne. mutta kun ei niin ei . Palkkaa pitäisi tulla mutta mitään ei sen eteen olla valmiita tekemään tai jos täytyy olla työmaalla ihan koko päivä niin voi kauhea........

Minulle on vain tullut sellainen mieleen että kuulun varmaa johonkin muinaisjäänne -ryhmään kun olen niin tyhmä että minun mielestä jos työnantaja maksaa palkan minulle niin täytyy minun tehdä jotain sen eteen en vain osaa olla vain ja enkä kyllä saisi aikaani kulumaan työmaalla.

Kävin sitten tuulettamassa aivojani ja keräsin mustiatorvisieniä ja kanttarelleja. Oli ihana ilma kirkas auringon paiste, mutta jotenkin niin syksyinen. Alkoihan se sorsanmetsästyskin tänään; syksyn ensimmäisiä merkkejä koulun alkamisen kanssa.

No onhan huomenna mukava mennä töihin; paikalla kaksi kateellista työkamua ja yksi jolla on toinen jalka jo eläkkeellä= pääsee eläkkeelle viimeistään vuoden vaihteessa.Voi sitä räpätyksen määrää.....

vanhuutta vai laiskuutta vai oliskos se jo niitä hormoneja.....

Nyt ei vaan nukuta, niin silloin kun pitäisi, sillä huomenna pitää olla töissä ja ihan virkeänä. Viikon loppu meni  melkein kiville..... ei siis suunnitelmien mukaan ollenkaan. Vanhin poikani ilmestyi tyttärensä kanssa meille yö kylään ilmoittamatta etukäteen mitään. No kiva että tuli mutta miksi juuri nyt kun tänä viikon loppuna oli suunnitelmissa perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu sekä marjojen kerääminen.... No noista töistähän ei tullut mitään kun mummon piti vahtia sitten tyttöä. Narisin kyllä asiasta mutta jotenkin vain tuntui että kaikki mitä asiasta sanoin meni ihan kuuroille korville. BLAAAHHHH!!!! Ärsyttää....
Olen siis törmäys kurssilla poikani kanssa, joka muuten väli aikaisesti asuu kotonaan siis meillä. Mikään mitä silloin sovittiin ei ole pitänyt ja jotenkin minulle on vain tullut sellainen tunne että tässä vanhaa ihmistä huijataan.... Karseaa kirjoittaa asiasta ja omasta pojasta mutta en vaan voi asialle mitään että minulla on sellainen tunne. Niin ja kaiken tämän takana on  miniä. Nyt sitten voidaan ruveta vääntämään asiaa miniä-anoppi  -suhteesta mutta en todellakaan jaksa. Minulle on tullut sellainen tunne että he ovat vain paperilla eronneet...... jotta... no olkoon en jaksa.

Ennen sain aikaiseksi kaikenlaista viikon lopulla, oli vieraita tai ei mutta nykyään jää kaikki, vähän niinkuin puolitiehen. En ole saanut itseäni marjametsään menemään tai sieniä katselemaan vaan olen suurin piirtein pessyt vain pyykkiä ja istunut koneella....

Nyt menen kyllä jo nukkumaan että huominen onnistuisi edes jotenkin.

Työmaalla on palaveri töiden järjestelystä, ja vastassani on kaksi todellakin kateellista ihmistä... joten mukavaa tulossa etenkin jos olen itse vielä väsynyt enkä jaksa skarpata.... Katsotaan mitä tapahtuu.. en vaan aikonut olla enää se kiltti joka nielee kaiken..... Huomiseen

Tupakkalakko... lopettaminen... mitä se nyt sitten onkaan

niin minähän lupasin päivityksen miten se lopettaminen sujuu... tässä tätä on. Tänään poikani, joka kanssa oli yritys lopettaa tuo tupakoiti ja palkinnoksi oli sitä alkoholia, ilmoitti tänään tuovansa minulle loppu kuusta ne konjakkipullot mitkä oli palkintona. Hän lankesi hammassäryn edessä, eipä silti niin olisin minäkin varmaan tehnyt... Itselläni on takana kaksi viikkoa tupakoimatonta aikaa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin vaikkakin ei ole "lisähoukuttimia".  Painoakaan ei ole tullut yhtään lisää vielä ainakaan, voi olla jos tulee niin se katkaisee kamelin selän eli voin pian silloin ratketa. Moni ajattelee että mitä tuosta liiku enemmän niin ei tule kiloja, juu mielelläni liikkuisin mutta kun kaikki ei ole ilmeisesti kohdallaan tuolla selässä sen leikkauksen jälkeen..... En pääse kuin 3,5 km lenkkejä ja nekin sitten tosi hitaasti käveltynä..... Jospa sen tuon kävelyn vielä saisi kuntoon niin ei ne liikakilotkaan haittaisi....

Keski kesän juhlan pyörteissä...

Juhannus oli ja meni, olen ehkä jo liian vanha juhlimaan maantavalla...... en kertakaikkiaan ymmärrä tuota kolmen päivän juomista jota juhannuksen juhlimiseksi kehutaan. En ole itse koskaan ollut lasiin sylkijä ehkä päin vastoin eli joskus on maistunut ja paljon, mutta siltikään ei koskaan kahta- kolmea päivää kerralla.
No juhannuksena ruodimme ystäväni kanssa että mikä maksaa kun olen vaan yksin.... no olen huomannut että se on pirun paljon helpompaa olla yksin. Joskus se ottaa päähän kun ei ole ketään AIKUISTA jonka kanssa keskustella asioista, mutta kyllä se taas menee ohi. Ehkä onkin viisaampaa minulle ja muille että en edes yritä etsiä seuraa itselleni. Olen tullut siihen tulokseen että olen väärällä vuosisadalla joko liian aikaisin tai liian myöhään syntynyt sillä en tiedä miten olen ihan erillainen kuin muut ns. ystäväni. Minua ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta tuo yletön juominen....
Sainhan aikaiseksi jotain juhannuksenakin; siisti kasvimaa. Kitkin koko kasvimaan puhtaaksi ja yllätys-yllätys  siellä oli sipulia kasvamassa ja muutama porkkanakin. En siis turhaan ahkeroinut keväällä.

Taidan lähteä käymään vanhan ystäväni äidin luona kahvilla....

nytkö sitten on kesä

En tiedä mikä mättää kun ei mukamas ehdi/jaksa hoitaa noita asiota mitä pitäisi... ehkä se on laiskuutta. Ei kyllä se on tässä vaiheessa ehkä kyllästymistä... Kyllästymistä siihen että ei vaan jaksa hakata päätä seinään muutamien asioiden kanssa.

Hiljaisuuteni on ehkä johtunut ajan puutteesta ja tapahtuneista asioista; hyvä ystäväpariskunta siis eronnut sellainen mutta tulevat toimeen vielä keskenään, hyvästelivät kotinsa ja en uskonut sen vaikuttavan minuun mutta toisin kävi. Kävin heidän luona viimeistä kertaa ja jotenkin vain sen pani miettimään ennen kaikkea sitä mennyttä elämää..... olin useamman päivän ihan toistaitoinen...

Toinen asia; löysin kaikkitietävästä netistä tiedon siitä mitä oli tapahtunut eräälle yhteistyökumppanille joka ns. katosi viime keväänä. Syy mikä sieltä paljastui sai minut voimaan todella pahoin ja taas olin toistaitoinen.....

Omat nuoret aiheuttavat pään vaivaaa nyt sitten urakalla; olen ilmeisesti joku muumio kun en hyväksy kaikkea mitä pitäisi, enkä ymmärrä miten ajattelemattomasti voi toimia niin kohta 25v  tai 14 v. No nuoremmalta jotakin vielä hyvksyn iän takia mutta että vanhempi...... Tässä vaiheessa kuvaan tulee aina itsesyytökset siitä että miksi en ole osannut kasvattaa häntä oikein ja mikä siinä sitten meni pieleen jne. ja mitä voisin toisen kohdalta korjata.....No sitten taas ajattelen asiaa, jota olen tutkinut paljon, niin huomaan että enhän voi elämää toisen puolesta vaan joskus minun on vain hyväksyttävä hänen valintansa ja yritettävä auttaa ja tukea häntä siinä. Ja asioissa joihin ehdin ja voin vaikuttaa niin koettaa kertoa perusteellisesti vaihtoehdot miten mikäkin menee ja mitä tapahtuu jne. Niin ja toivoa että hän on asian selvittänyt itselleen ja ennen kaikkea ymmärtää valintojen seuraukset.

Lisäksi sellainen henkilö joka on kulkenut ystävä nimikkeen alla on paljastunutkin kaikkea muuta kuin  ystäväksi; hänen pillin mukaan pitäisi kaikki mennä, hän kulkee meillä kuin kotonaan, määräilee asioita jotka eivät millään tapaa edes kuulu hänelle, ja ennen kaikkea olen kuullut hänen kertoneet eteenpäin luottamuksellia asioita. Minä, joka äiti on opettanut, että täytyy olla kohtelias ja syytetylle osapuolelle täytyy antaa mahdollisuus puolustautua, alan olla kurkkua myöten täynnä tuollaista itsekästä ja lapsellista, omahyväistä ystävää. Enää odotan sitä hetkeä jolloin minun pinna katkeaaa. Asiasta olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan mutta hän ei edes ymmärrä mistä minä puhun... Ei hänessä ole mitään noita piirteitä.... AArgh! Ja kaiken huipuksi hän ei edes ymmärrä olla poissa meiltä vaikka asian aikalailla suoraan ilmoitan hänelle että häntä ei kaivata meillä, hän kysyy melkein samalla hengenvedolla että mites huomenna mitä teette tai mites torstaina tai tai tai......
Miten toiselle voi takoa päähän että pysy poissa.........................

Jotenkin on vain sellainen tunne että pitäisi pitäisi pitäisi olla menossa, tekemässä , jne eli minulla taitaa olla menossa jonkunasteinen stressi omasta elämästä. Voikohan siitä saada joten otettua lomaa??  Taidan tilata menolipun jonnekin ehkä Timbuktuun ja unohdan ilmoittaa osoitettani siellä........ Juu taidan mennä erottelemaan rikkaruohoja ja kukkia toisistaan, toiset kutsuvat sitä kitkemiseksi......

palataanko takaisin päin.....

Äskettäin väitin että kesä meni auton myötä mutta otan sanojani takaisin. Siis auto on kunnossa, vihdoinkin. Tämä herättää kiukkua ja sadatuksia vaikkakin se auto pelaa nyt. Olen itse sanonut samaiselle autonkorjaajalle kaksi ja puoli vuotta sitten että josko minun autovanhuksessa olisi ajonestolaite. Hän näppärästi vastasi katsomatta autoa, että ei varmana ole, ja kuitenkin nyt vikakoodin purettua ilmoitti minulle että vika on ajonestolaitteessa..... MIKSI ei voi uskoa että täysin tollokin ihminen voisi tietää jotain..... Olisin noin puoltatoista tonnia rikkaampi tällä hetkellä.......

No ei minun pitänyt autosta narista vaan kehua että on vielä kevät kun kerran korvasieniä löytyy tuolta metsästä. Huomasin vain että oho onpas kuntoni huono kun ei jaksanut kunnolla kahta tuntia kävellä hakkuu aukealla. Osittain se johtuu selkäleikkauksestani ja osittain laiskuudesta, en vaan ole kiinnostanut liikkua. Olenpa mennyt lupaamaan pojalleni että lopetan tupakoinnin kesäkuun lopussa. No kyseessä on pieni "veto" poikani kanssa ja kummankin pitäisi lopettaa ja tarkistuspiste on vuoden lopussa että miten kävi. Jos voitan niin voin aloittaa vuoden 2013 nauttimalla Martellin Noblige konjakkia, mikä minusta maistuu tosi hyvälle.Siis en juo edes kerran kuukaudessa mutta en kyllä ole mikään lasiin sylkijäkään. Niin ja konjakkihan on hyvää sydämmelle pieninä määrinä ainakin vanhat ihmiset niin väittää.

Katsotaan kuinka asiassa käy, kerron kyllä lopettamisen vaiheista teille ja sainko konjakkia vai en.

Non niin siinä meni kesä tai ainakin auto..

Voi perhonen että hatuttaa nuo kulkupelit, auto vanhukseni sanoi yyat irti eikä suostunut lähtemään kaupan pihasta minnekään. Voi että ottaa päähän, huomenna pitäisi olla töissä kuitenkin ihan normaalisti. Auto jäi korjaajan pihaa joka ei vielä yhdeksän aikaan illalla tiennyt mikä sitä oikein riivaa... No tässä huomaa miten olisi helppoa asua kaupungissa tai edes kirkonkylässä  ei olisi kulku ongelmia, mutta asun maaseudulla jonne ei mene eikä tule linja-autoja.... joten olipa taasen järjestäminen että huomenna olen ajoissa toimistolla.... Matka olisi sopiva ajaa pyörällä mutta selkäleikkauksen jälkeen ei oikein vielä tuo selkä anna myötä asiassa. Äiti ryöstää lapselta auton, jos osaa ajaa sillä... jospa huomenna olisi parempi päivä.....

kesään menossa sittenkin..

Outo tunne... siis sellainen että kaikkea pitäisi tehdä mutta missä viipyy sitten se lopullinen into saataa suunnitelmat teoiksi. Eli pää tekee töitä kovasti mutta en saa vaan kroppaa mukaan..
Pitäisi laihduttaa, pitäisi liikkua enemmän; kaikenlaisia välineitä löytyy mutta. mutta,,,, pitäisi siivota piha loppuun, pitäisi saada kotona kaikki järjestykseen, pitäisi pitäisi pitäisi....

Ajattelen usein töissä että nyt kun tulee viikonloppu niin sitten teen sitä ja tätä ja tuota, mutta viikonloppu tulee ja kaikki suunnitelmat menee myttyyn ja kaikki suunnitellut jää tekemättä ja huomaan että istun koneella tai teen jotain aivan muuta kuin piti tehdä. Oliskos ideoita miten nuo suunnitelmat saadaa toteutumaan, ilmeisesti olen tulossa vanhanksi ja laiskaksi. Tai sitten se on sitä mukavuuden halua eli en tahso mennä ulos jos sataa vettä ja on kylmä tai mukavampi olla sisällä muuten vain.

Niin nytkin on yksi viikonloppu mennyt ja mitään järkevää en ole saanut aikaan... mutta jospa edes pikkuisen innostuisi, vaikka pesisi grillin jotta voisi sitten nautiskella kesällä grillauksesta, siispä nyt tavarat kasaan ja grillin pesuun ja sitten voisi vaikka siivota sitä pihaakin kun ei ole kylmä eikä sada vettä...

Vapun jälkeistä elämää...?

Vapun kunniaksi olen "seurannut kuin varjo" lapsenlastani. Pulpahtipa mieleeni että missäs nykyään mennään tuossa kasvatuksessa vai eikö enää tarvitsekaan lapsia kasvattaa. Rajoja ei tällä neidillä juurikaan ole, ei ainakaan kotosalla siis äidin luona. Isä asuu mummolassa jolloin on ainakin mummon säännöt mitä pitää noudattaa niin pienien kuin isojen.
Jokaisen täytyisi muistaa että rakkautta ne rajatkin ovat, vaikka siltä ne aina tunnu. Ainahan vanhemmat toivovat lapsilleen parasta mutta jos hän saa materiaa eli kaiken mitä haluaa  ilman suurempia ponnistuksia niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
Menipäs tämä syvälliseksi pohdinnaksi..... ehkä siksi että laitoin ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä ja  ja ja ja ..... tää taitaa nyt kyllästyttää jo...ainakin minua. Poden ehkä tosi myöhäistä kevätväsymystä tai sitten sitä voisi kutsua vaikka tylsistymiseksi. Pitää mennä varmaan lenkille niin piristyy, niin koira kuin emäntäkin.

Mutta kaikille mukavaa vappua, kevään juhlaa !!

Takinkääntäjiäkö?

Non niin ja tänään sitten tuli mieleeni ihmislaji joka vaihtaa puolta tilanteen mukaan. Ei ole mitään sellaista sattunut missä olisin tuon lajin kohdannut vaan juttelimme työkaverin kanssa asiasta ja yleensä siitä että uskaltaako olla ihan rehellisesti oma itsensä vai pitääkö esittää jotakin. Kumpin olemme jo "vähän" yli 25v joten tulimme siihen tulokseen että voimme olla ihan sellaisia kuin olemme.

Mutta sitten jäin pohtimaan tuota lajia; itse en voi sietää sellaisia koska ei heidän juttuihin voi luottaa tai muutenkin olen vaivaantunut sellaisten seurassa. Olen huomannut että tuon lajin tunnistaa esim. työpaikalla suhteellisen nopeasti, valittettavasti naisissa on enemmän noita kun miehissä. Lienekö syynä tippaleipä -aivot...
Ex-miniäni kuuluu tuohon lajiin ja on kaiken lisäksi besserwisser. Häntä seurattuani olen huomannut että noita takinkääntäjiä on kahta lajia; toinen joka on tahallaan ja tarkoituksen mukaisesti kaksinaamainen ja aikomuksiltaan paha ja toinen laji on sellainen jolla syvällä sisimmässä on hyvä tarkoitus eli tarkoitus olla loukkaamatta ketään ja siksi hän yrittää miellyttää kaikkia ja olla kaikkien kaveri. Tässä kohtaa täytyy sanoa että noita ensimmäisiä on tooooodeeeellla paljon enemmän kuin jälkimmäisiä. Ja jos jäi epäselväksi niin miniä on noita ensimmäisiä....

Poliitiikassa tämä on yleistä mutta jos tämä alkaa olla yleistä jo ihan tavallisessa elämässä tai jossain määrin työelämässäkin niin olen kyllä huolestunut.. Miten opettaa lapsille se että aina voi olla asioista eri mieltä kun kaveri mutta kavereita voi silti olla. Ja sen että kaikkia ei voi eikä ole tarpeen miellyttää ja ennen kaikkea sen että oman kantansa voi tuoda julki mutta sitten on kyllä pysyttävä sen takana.
Toisaalta ajattelen noista takinkääntäjistä niin että he tavallaan valehtelevat aina jollekin. Joten rehellisyys maan perii... ehkä vielä. Vaikkakin joskus olisi helppo osata valehdella....pääsisi helpommalla.

Sisu....mitä se on ja mihin sitä tarvitaan...

Miten voi olla että minulle on tullut sellainen tunne että suomalaisillakaan ei ole enää sisua...
Niin onhan se helpompi antaa olla vaan yrittämättä asialle mitään kun sitten taas toinen vaihtoehto olisi purra hammasta yhteen ja yrittää vielä kerran... toisen... ehkä kolmannenkin....
Minne se sisu on hävinnyt?

Jos olette sellaisen omistaja tai tiedätte mistä sitä löytyy( muutoin kun vielä hetken aikaa karkkina...) niin ilmoittelisitteko voisin vaikka ostaa sitä omalle jälkikasvulleni, itse en tartte, on omasta takaa.
Olen usein miettinyt että missä kohtaa kasvatukseni on mennyt pieleen kun kummaltakin puuttuu se sisu. Tai olenko antanut heille kaikki helpolla; no en tuotakaan allekirjoita sillä ihan kaikkeen ei ole ollut varaa ja on heidän tarvinnut tehdä asian eteen töitäkin...
Vai olenko minä sitten "jäännös" jostakin kun en vaan osaa antaa periksi/ luovuttaa jos asian katson sellaiseksi että se on vaivan arvoinen....

Täytyy todeta että nyt Jypillä sitä löytyi ja tuloshan nähtiin eilen. Hienoa!

Onni täällä vaihtelee, nyt sapettaa

Olipas lyhytaikainen ilo; ystäväni sai töitä ja ehti olla viikon töissä kun sanottiin irti. Joskus sapettaa tämä työelämä ja kovasti. Usein tehdään näitä vanhanaikaisia eli palkataan pitkällä koeajalla töihin ja sitten kun huomataan että sukulaistyttö/-poika onkin vailla työtä( vaikka ei olisi niin koulutettukaan...) niin sanotaan tällainen alansa  ammattilainen sitten koeajalla irti. Helppoo kuin heinän teko....

Itselläni on ollu onni työmaailmassa että olen ollut tarpeellinen työnantajalle ja pidettykin työntekijä( ei ollu kehumista vaan toteaminen)
Nykypäivänä ei ole väliä oletko nuori vai vanha jolle tällaisia kupruja tehdään. Ja jos sattuu olemaan sellainen tavallinen, hiljainen ja sopeutuvainen niin kas kummaa huomaat että oletkin valkoinen orja pienellä palkalla ja hetken päästä loppuunpalanut. Tai sitten olet työpaikka-kiusattu, jos vain osaat jotakin tehdä paremmin kuin esimiehesi niin älä vaan ilmaise sitä mitenkään. Nimimerkillä kokemusta on... Ja viimeisin vaihtoehto on tietenkin siirto toisiin tehtäviin.... tehtäviin joihin olet ylikoulutettu tai et koulutettu ollenkaan tai sitten kukaan muu ei ole suostunut siihen niin sinut on hyvä siirtää sinne...

Täytyy vaan todeta että on vain työnantajan markkinat;  mennään sanelemalla mutta vain niin että työnantaja sanelee.. Eikö kenellekkään ole tullut mieleen se vanha sanonta että kovemmin aasi kulkee kun sillä on porkkanoita kuin piiskalla.

Nykyisin täytyy olla työntekijänä kaikenosaava ainakin teoriassa niin kauan kun koeaika on ummessa tai todellakin tuntea juuri oikeat ihmiset. Eli mennä juuri sukulaisuussuhteilla eteenpäin tai niin kuin ennen sanottiin että reittä myöten. Eikö enää ole koulutuksella  tai työkokemuksella mitään väliä????
Nyt moni ajattelee että sielläpä nariset palkansaaja mutta ymmärtäisit joskus työnantajan vastuun. Tähän totean että työni kautta näen päivittäin sen työnantajan roolikin. Onhan se aina riski ottaa uusi työntekijä mutta sellaista en todellakaan ymmärrä että otetaan se uusi hetkeksi ja sitten kun se sukulainen on valmistunut tai saa harjoitteluaikaa koulusta niin ammattitaitoinen työntekijä pullautetaan pois koeajan puitteissa..... Mutta on myös todettava että nykyiset iskän tai äipän firmaan tulleet tai muutkin noin 20 -28 vuotiaat ovat kyllä harvinaisen vähätöisiä... siis suomeksi laiskoja mutta palkkaa pitää kyllä tulla... Huolettaa ajatella omallakin kohdalla jossain vaiheessa kolkuttelee eläkeikä mutta miten maailma makaa silloin ja saako sitä eläkettä enää mistään..

Toivotan kaikille kuprun kohdanneille uskoa huomiseen ja monelle nuorelle sanoisin että tehkää joskus ihan oikeasti ihan oikeita töitä!!!!!! Ja muistakaa että kokemuksella tai jatkokoulutuksella sitä palkkaa ansaitaan lisää eikä alituisella narinalla huonosta palkasta... että näin tällä kertaa...

Aloitusta kerrakseen

Näin on aika ottaa askel blogi-maailmaan... hyvän ystävän avustuksella tämä avataan ja sitten jatketaan paremmalla ajalla....Niin tuo aika on kummallinen käsite nykypäivänä; koskaa sitä ei ole muka tarpeeksi. Mihin ihmeeseen se katoaa? Onko vain todettava että vanhuuttaan ei pysy siinä mukana vai onko nykyaika vaan niin kiireellistä että ei mukamas ole aikaa. Ennen ehti jutella kaikessa rauhassa kaverin kanssa lankapuhelimessa tai peräti käydä kylässä ilmoittamatta kolmea viikkoa aikaisemmin. Nykyään vaikka on kännyt olemassa ei muka ole aikaa.... jännä juttu.