Maaa...naaantaiiiiii...

Todellakin on ollut maanantai..... kaikki kiukuttelee minulle kun tulee maksuun alvi ja veroja.... en vaan voi mitään kun teen niin kuin ne paperit näyttää....

Siis tänään olisi kaikille ollut kiva jos olisi vain jäänyt nukkumaan eikä lähtenyt minnekään. Kirjaimellisesti kaikki meni päin.... perhosia.

Nyt vain pitäisi jollain tavalla saada ajatus kevyeksi ja mieli virkeäksi jotta taasen huomenna jaksaa kuunnella rutinoita....

Vuoden hiljaisuudesta ... taas ääneen...

No mistäs tämän purkamisen aloittaisi...

Näin äitienpäivänä on kiva avautua... etenkin kun muut sukulaiset eivät sitä osaa tehdä.... edes niille joille pitäisi.

Siis nyt kiehuu; äitini vanha ihminen pidetään pimennossa koko ajan veljeni erosta ja uudesta dooriksesta yms.... Ja hän siis äitini odottaa että minä tietäisin/ kertoisin hänelle kaikken mitä tapahtuu. Mielestäni omassa elämässäni on ihan tarpeeksi , siis hankaluuksia ja menemistä. Enkä ole veljeni tai siskoni vartija....
Ja jos siskoni kaiken tietää niin miksi sitten ei pidä äitiä ajan tasalla....

Joskus tulee mieleeni että eikös meillä kaikilla ole ihan omat elämät joita elää ja jossain vaiheessa toisilla on vaikeampaa ja toisilla helpompaa. Silloin kun on vaikeaa niin voi saada apua jos sitä pyytää... mutta  en ole ensimmäisenä paikalle tulemassa kuin haaskalintu....

Kevät on hyvin edennyt siis korvasieniä löytyy jo. Eli nyt on pakko ajatella jotain ihan muuta muuten savu nousee päästä ja alkaa ahdistaa vielä enemmän... siis on tehtävä väyryset eli nukuttava yön yli.