kesä oikeastaan ISOILLA KIRJAIMILLA KESÄ

... niin ainakin lämmön suhteen on ollut täysi kesä. Noo-o mieli on vähän virkeämpi kuin aikaisemmin mutta sitten kun saat itsesi johonkin järjestykseen niin sitten alatkin ihmetellä ympärillä olijoita. Taitaa monella olla niin että kaikki inkkarit ei ehtinyt tähän kanoottiin tai vintissä ei ole kaikissa kammareissa valoja.... ohoh hoijaa...

Vai olisikos niin että nyt vasta huomaan millaiseksi ympäristöni onkin kevään aikana muuttunut? Sellaiset joita luulit ystäviksi ovatkin täysiä pa...ja. Ja millaisia ovatkaan rahanahneita, kateellisia pahansuopia ja ennen kaikkea niin jumalattoman itsekkäitä ja itsekeskeisiä.. YÄK...

Yritän kauniin sanakäätein tämän asian heille ilmoitella; siis sen että en aio olla heidän kanssaan tekemisissä jos ei ole pakko.... Ja taas lakaisee iso luuta... Ehkä se voisinkin olla minä joka on outo...

Mielestäni kyllä olen ihan normaali nainen. Jopa niin normaali että laittelin tänään ns."verkkoja veteen" eli laitoin treffi-ilmoituksen ja odottelen jos vaikka jotain mukavaa löytyisi. Tarvitsen hieman apua noiden treffi-ilmoituksien lukemisessa. Hyvä ystäväni mainitsi aikaisemmin miten niitä luetaan... kun kaikkihan ei ole ihan niin kuin kirjoitetaan.... Kuulostellaan mitä tulee...

Nyt menen nukkumaan jotta aamulla taas jaksaa tehdä töitä ja miettiä niitä kauniita sanakäänteitä tai sitten teen niin kuin olen aina tehnyt: sanon suoraan niin kuin asia on.

Eli eräs ns. ystäväni saa kuulla että ei todellakaan ole eikä tule olemaan minun mieheni joka päätäisi omin päin minua koskevista asioista niin kuin nyt hän teki... Perk..... Noo taistellaan noita huomenna nyt on mentävä nukkumaan

kevät vai mikä..valosampi aika kuitenkin.. mutta missä mielessä

Niin se pitäisi olla kevät ja kaikki täynnä energiaa ja intoa mutta minä en. Mietin ensimmäistä kertaa elämässä että millaista on masennus, siis sairautena.  Onko se tätä että mikään ei kiinnosta, normaalit rutiinit jätetään tekemättä, ystäviin ei pidetä yhteyttä, huusholli on kuin pommi olisi pudonnut tänne, töissä mennään siitä mistä aita on matalin ja mitään ylimääräistä ei siedä.... liikunta ei kiinnosta... ulkonäköön ei kiinnitä enää mitää huomiota jne............

Jostain vain pitäisi ammentaa jotakin voimia joko lääkäriin menoon tai sitten pitäisi selvittää itse tämä asia...
No olen vähän huono menemään lääkäriin... siis yritin viikon lopulla tai tarkemmin lauantaina hoitaa tuota tilaani...
Hyvä ystävä, joka on miespuolinen tuli vaihtamaan autooni kesäkiepit alle ja sitten heitin puolihuolimattomasti että haetaan vähän kaljaa/ siideriä ja grillataan jotain ja istutaan iltaa... Ou nou tuota ei olisi pitänyt tehdä. No tuumasta toimeen ja juomien hakuun...Ilta meni ihan kivasti ja jossain vaiheessa se sitten muuttui läheiseksi... Eli asia mitä ei olisi pitänyt tehdä....
Siis kärsin tällä hetkellä kovasti morkkiksesta...... Onneksi olemme keskustelleet asioista todella paljon ja suoraan, no aamulla teksiviestiä peliin ja selittämään alkoholista ja plaaaah plaaah....... Toivon sydämestäni että asia meni perille ja tuo episodi jää jonnekin masennuksen hoidon syövereihin tai jonnekin vain unohduksiin..... Hän on hyvä ystävänä mutta ei hänestä mitään sen enenpää koskaa voisi tulla....

Palaan nyt sitten jo normaaliin eli lähden tässä taimien istutukseen ja koiran kanssa lenkille... jos vain kiinnostaisi niiden laittaminen.....

Olisikos jonkunlaisia vinkkejä tuon yleisen kiinnostuksen herättämiseksi..... jotain mutta kuin kunnon känni.... jooko? Melkein toivoisi jonkun silmänilon löytyvän tai jotain.....

Vanhuuttako vai mitä ...

Viime viikolla ystäväni tarvitsi kyytiä, mieleeni tuli että ennen tarvittiin kuskia kun lähdettiin rimpalle siis tanssimaan tai kaljalle, nykyää tarvitaan kuskia siihen että mennään sydänfilmiin. Siis onko aika mennyt jo ohi? Vai olemmeko vain hieman vanhenneet ja tarpeet ovat erilaisia.

Jostain syystä olen ollut todellakin alavireinen koko joulun jälkeisen ajan; ja nyt sain kuulla että entisen työkaverin lapsi kuoli siinä maneesionnettomuudessa. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta kun tietää että ei ollut ensimmäinen lapsi joka häneltä otettiin aikaisessa vaiheessa pois..... Jaksamista toivon hänelle ja perheelleen.
Samalla itse olen syvällisesti pohtinut tätä elämän merkitystä ja huomasin että vaikka kuinka yritämme kaikkea ja teemme kaikkea niin loppupelissä mikään ei ole meidän vallassa vaan jossain muualla päätetty......
Jokaisen meidän olisi muistettava että vaikka se ikävä ankea maanantai tulee ja töihin on mentävä tai jne. niin siinä päivässä on aivan varmasti jotain kaunista ja hyvää. Eli muistaisimme että kaikki sen että pienistä asioista kannattaa iloita; ei ole kova pakkanen, ei sada tai on kuta kuinkin terve, on työpaikka tai on terveet lapset tai omistaa lemmikin tai näitähän riittää.

Etsitään kevään merkkejä, odotetaan kesää ja muistetaan että joka päivässä on jotain hyvää.... niin kauan kun niitä päiviä riittää....