Non niin ja tänään sitten tuli mieleeni ihmislaji joka vaihtaa puolta tilanteen mukaan. Ei ole mitään sellaista sattunut missä olisin tuon lajin kohdannut vaan juttelimme työkaverin kanssa asiasta ja yleensä siitä että uskaltaako olla ihan rehellisesti oma itsensä vai pitääkö esittää jotakin. Kumpin olemme jo "vähän" yli 25v joten tulimme siihen tulokseen että voimme olla ihan sellaisia kuin olemme.
Mutta sitten jäin pohtimaan tuota lajia; itse en voi sietää sellaisia koska ei heidän juttuihin voi luottaa tai muutenkin olen vaivaantunut sellaisten seurassa. Olen huomannut että tuon lajin tunnistaa esim. työpaikalla suhteellisen nopeasti, valittettavasti naisissa on enemmän noita kun miehissä. Lienekö syynä tippaleipä -aivot...
Ex-miniäni kuuluu tuohon lajiin ja on kaiken lisäksi besserwisser. Häntä seurattuani olen huomannut että noita takinkääntäjiä on kahta lajia; toinen joka on tahallaan ja tarkoituksen mukaisesti kaksinaamainen ja aikomuksiltaan paha ja toinen laji on sellainen jolla syvällä sisimmässä on hyvä tarkoitus eli tarkoitus olla loukkaamatta ketään ja siksi hän yrittää miellyttää kaikkia ja olla kaikkien kaveri. Tässä kohtaa täytyy sanoa että noita ensimmäisiä on tooooodeeeellla paljon enemmän kuin jälkimmäisiä. Ja jos jäi epäselväksi niin miniä on noita ensimmäisiä....
Poliitiikassa tämä on yleistä mutta jos tämä alkaa olla yleistä jo ihan tavallisessa elämässä tai jossain määrin työelämässäkin niin olen kyllä huolestunut.. Miten opettaa lapsille se että aina voi olla asioista eri mieltä kun kaveri mutta kavereita voi silti olla. Ja sen että kaikkia ei voi eikä ole tarpeen miellyttää ja ennen kaikkea sen että oman kantansa voi tuoda julki mutta sitten on kyllä pysyttävä sen takana.
Toisaalta ajattelen noista takinkääntäjistä niin että he tavallaan valehtelevat aina jollekin. Joten rehellisyys maan perii... ehkä vielä. Vaikkakin joskus olisi helppo osata valehdella....pääsisi helpommalla.
1 kommentti:
Minulla oli entisellä työpaikalla tuommoinen yritys olla kaikille mieliksi... no ei se onnistunut, mutta huomasin ajautuneeni jo rooliin, jossa voin huonosti.
Nyt otan enemmän relasti ja toisaalta etsin ja hakeudun tehtäviin jotka tuntuvat omilta. Ehkä minä hallitsen kaikki temput kunhan olen jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jäin miettimään että minä tein aika yksinäisiä hommiakin siinä yhdessä vaiheessa ja oman hyötynsä oli kun ei ollut työkavereita.
Lähetä kommentti