Vapun kunniaksi olen "seurannut kuin varjo" lapsenlastani. Pulpahtipa mieleeni että missäs nykyään mennään tuossa kasvatuksessa vai eikö enää tarvitsekaan lapsia kasvattaa. Rajoja ei tällä neidillä juurikaan ole, ei ainakaan kotosalla siis äidin luona. Isä asuu mummolassa jolloin on ainakin mummon säännöt mitä pitää noudattaa niin pienien kuin isojen.
Jokaisen täytyisi muistaa että rakkautta ne rajatkin ovat, vaikka siltä ne aina tunnu. Ainahan vanhemmat toivovat lapsilleen parasta mutta jos hän saa materiaa eli kaiken mitä haluaa ilman suurempia ponnistuksia niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
Menipäs tämä syvälliseksi pohdinnaksi..... ehkä siksi että laitoin ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä ja ja ja ja ..... tää taitaa nyt kyllästyttää jo...ainakin minua. Poden ehkä tosi myöhäistä kevätväsymystä tai sitten sitä voisi kutsua vaikka tylsistymiseksi. Pitää mennä varmaan lenkille niin piristyy, niin koira kuin emäntäkin.
Mutta kaikille mukavaa vappua, kevään juhlaa !!
1 kommentti:
Kukapa sitä haluaisi olla äiti. Määrätä rajoja... ja etenkin valvoa niiden noudattamista ja rikkomusten tapahtuessa vielä valvoa rangaistuksen suorittamista jne.
Minun väsymykseni on hyvää laatua. Unet maistuu ja niitä riittää eikä työkään maistu. Ihan kuin olisi saanut suorittamiselämästä pienen loman.
Tiedänhän minä että tästä on osattava jossain vaiheessa luopua ja ottaa taas otetta hommista. Muttei ihan vielä pliis.
Lähetä kommentti