En tiedä mikä mättää kun ei mukamas ehdi/jaksa hoitaa noita asiota mitä pitäisi... ehkä se on laiskuutta. Ei kyllä se on tässä vaiheessa ehkä kyllästymistä... Kyllästymistä siihen että ei vaan jaksa hakata päätä seinään muutamien asioiden kanssa.
Hiljaisuuteni on ehkä johtunut ajan puutteesta ja tapahtuneista asioista; hyvä ystäväpariskunta siis eronnut sellainen mutta tulevat toimeen vielä keskenään, hyvästelivät kotinsa ja en uskonut sen vaikuttavan minuun mutta toisin kävi. Kävin heidän luona viimeistä kertaa ja jotenkin vain sen pani miettimään ennen kaikkea sitä mennyttä elämää..... olin useamman päivän ihan toistaitoinen...
Toinen asia; löysin kaikkitietävästä netistä tiedon siitä mitä oli tapahtunut eräälle yhteistyökumppanille joka ns. katosi viime keväänä. Syy mikä sieltä paljastui sai minut voimaan todella pahoin ja taas olin toistaitoinen.....
Omat nuoret aiheuttavat pään vaivaaa nyt sitten urakalla; olen ilmeisesti joku muumio kun en hyväksy kaikkea mitä pitäisi, enkä ymmärrä miten ajattelemattomasti voi toimia niin kohta 25v tai 14 v. No nuoremmalta jotakin vielä hyvksyn iän takia mutta että vanhempi...... Tässä vaiheessa kuvaan tulee aina itsesyytökset siitä että miksi en ole osannut kasvattaa häntä oikein ja mikä siinä sitten meni pieleen jne. ja mitä voisin toisen kohdalta korjata.....No sitten taas ajattelen asiaa, jota olen tutkinut paljon, niin huomaan että enhän voi elämää toisen puolesta vaan joskus minun on vain hyväksyttävä hänen valintansa ja yritettävä auttaa ja tukea häntä siinä. Ja asioissa joihin ehdin ja voin vaikuttaa niin koettaa kertoa perusteellisesti vaihtoehdot miten mikäkin menee ja mitä tapahtuu jne. Niin ja toivoa että hän on asian selvittänyt itselleen ja ennen kaikkea ymmärtää valintojen seuraukset.
Lisäksi sellainen henkilö joka on kulkenut ystävä nimikkeen alla on paljastunutkin kaikkea muuta kuin ystäväksi; hänen pillin mukaan pitäisi kaikki mennä, hän kulkee meillä kuin kotonaan, määräilee asioita jotka eivät millään tapaa edes kuulu hänelle, ja ennen kaikkea olen kuullut hänen kertoneet eteenpäin luottamuksellia asioita. Minä, joka äiti on opettanut, että täytyy olla kohtelias ja syytetylle osapuolelle täytyy antaa mahdollisuus puolustautua, alan olla kurkkua myöten täynnä tuollaista itsekästä ja lapsellista, omahyväistä ystävää. Enää odotan sitä hetkeä jolloin minun pinna katkeaaa. Asiasta olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan mutta hän ei edes ymmärrä mistä minä puhun... Ei hänessä ole mitään noita piirteitä.... AArgh! Ja kaiken huipuksi hän ei edes ymmärrä olla poissa meiltä vaikka asian aikalailla suoraan ilmoitan hänelle että häntä ei kaivata meillä, hän kysyy melkein samalla hengenvedolla että mites huomenna mitä teette tai mites torstaina tai tai tai......
Miten toiselle voi takoa päähän että pysy poissa.........................
Jotenkin on vain sellainen tunne että pitäisi pitäisi pitäisi olla menossa, tekemässä , jne eli minulla taitaa olla menossa jonkunasteinen stressi omasta elämästä. Voikohan siitä saada joten otettua lomaa?? Taidan tilata menolipun jonnekin ehkä Timbuktuun ja unohdan ilmoittaa osoitettani siellä........ Juu taidan mennä erottelemaan rikkaruohoja ja kukkia toisistaan, toiset kutsuvat sitä kitkemiseksi......
1 kommentti:
Onneksi minä en käynyt teillä, joten en ole tuo päsmäri... taidan kyllä arvata ketä tarkoitat.
Yritä nauttia kesästä ja tee mikä huvittaa äläkä ajattele mitä on tekemättä, tai laita se besserwisser tekemään aina niitä hommia... tee oikein lista keittiöön mitä on tekemättä... sano että jos haluat auttaa... niin tuosta.. kyllä mulla kynä kädessä pysyy...
Ja kasvatuksesi on yhtä huono kuin minulla... kiltiksi kasvatettu... siis kun tämä maailma ei pelaakaan niillä säännöillä. Ja toisaalta ystäväsi voi olla vain addiktoitunut sinun seuraasi vaikkei saakaan sitä mitä olettaa väsyttämällä saavansa.
Ehkä se sitten on vain räjäytettävä paska sen silmille joku kerta kun räjähtää.... ja yritettävä muistaa, ettei kannata syyttää itseään, vaan tähän sitä ajautui.
Ja toivoa että ymmärtää pysyä pois.
Niin se mäenrinnekin raikui taas meikäläisen huudosta kun narskupaska tuli vaunuineen yrityksen pihaan ja puuttui joka asiaan ja raivottuani vielä veti umpikännit, kun minä huusin hänelle... voi jumalanpyssyt.
Minäpä luulen ettei 24jäbästä ole kasvatuksessa muuta vikaa ollut kuin se että me onnettomat yritetään sitä samaa kuin meidän mutsit aikoinaan...
Eli silleen metsään meni meidän kasvatus, mutta on armahdettava. Ei niistä piruista taida tulla yritysjohtajia, mutta ihmisiä kuitenkin. Lakataan murehtimasta niin kauan kuin eivät käy muiden ihmisten kimppuun puukoin ja puntarein.
Lähetä kommentti