Nyt ei vaan nukuta, niin silloin kun pitäisi, sillä huomenna pitää olla töissä ja ihan virkeänä. Viikon loppu meni melkein kiville..... ei siis suunnitelmien mukaan ollenkaan. Vanhin poikani ilmestyi tyttärensä kanssa meille yö kylään ilmoittamatta etukäteen mitään. No kiva että tuli mutta miksi juuri nyt kun tänä viikon loppuna oli suunnitelmissa perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu sekä marjojen kerääminen.... No noista töistähän ei tullut mitään kun mummon piti vahtia sitten tyttöä. Narisin kyllä asiasta mutta jotenkin vain tuntui että kaikki mitä asiasta sanoin meni ihan kuuroille korville. BLAAAHHHH!!!! Ärsyttää....
Olen siis törmäys kurssilla poikani kanssa, joka muuten väli aikaisesti asuu kotonaan siis meillä. Mikään mitä silloin sovittiin ei ole pitänyt ja jotenkin minulle on vain tullut sellainen tunne että tässä vanhaa ihmistä huijataan.... Karseaa kirjoittaa asiasta ja omasta pojasta mutta en vaan voi asialle mitään että minulla on sellainen tunne. Niin ja kaiken tämän takana on miniä. Nyt sitten voidaan ruveta vääntämään asiaa miniä-anoppi -suhteesta mutta en todellakaan jaksa. Minulle on tullut sellainen tunne että he ovat vain paperilla eronneet...... jotta... no olkoon en jaksa.
Ennen sain aikaiseksi kaikenlaista viikon lopulla, oli vieraita tai ei mutta nykyään jää kaikki, vähän niinkuin puolitiehen. En ole saanut itseäni marjametsään menemään tai sieniä katselemaan vaan olen suurin piirtein pessyt vain pyykkiä ja istunut koneella....
Nyt menen kyllä jo nukkumaan että huominen onnistuisi edes jotenkin.
Työmaalla on palaveri töiden järjestelystä, ja vastassani on kaksi todellakin kateellista ihmistä... joten mukavaa tulossa etenkin jos olen itse vielä väsynyt enkä jaksa skarpata.... Katsotaan mitä tapahtuu.. en vaan aikonut olla enää se kiltti joka nielee kaiken..... Huomiseen
1 kommentti:
Kaikki tuo voisi tapahtua minullekin. Siis ovat niin tutunoloisia nuo tuntemukset. Ei vaan ole mummotushommia eikä sitä pysyvää tautia muuta kuin LR ja VV.
Töiden kasaantuminen vapaille on täyttä itsekidutusta. Se on kuin ansa joka ei kummoista ärsykettä tarvitse lauetakseen.
Itsekin mietin ensi kertaa ikkunoiden pesua, tosin jos pyytäisi jonkun ne puolestani pesemään. Mutta sellainen on niin kova homma.... sopia nyt milloin ja pitää vielä siitä kiinni. Alan olla aika sitoutumiskammoinen ihan kaikessa.
Lähetä kommentti