Outo tunne... siis sellainen että kaikkea pitäisi tehdä mutta missä viipyy sitten se lopullinen into saataa suunnitelmat teoiksi. Eli pää tekee töitä kovasti mutta en saa vaan kroppaa mukaan..
Pitäisi laihduttaa, pitäisi liikkua enemmän; kaikenlaisia välineitä löytyy mutta. mutta,,,, pitäisi siivota piha loppuun, pitäisi saada kotona kaikki järjestykseen, pitäisi pitäisi pitäisi....
Ajattelen usein töissä että nyt kun tulee viikonloppu niin sitten teen sitä ja tätä ja tuota, mutta viikonloppu tulee ja kaikki suunnitelmat menee myttyyn ja kaikki suunnitellut jää tekemättä ja huomaan että istun koneella tai teen jotain aivan muuta kuin piti tehdä. Oliskos ideoita miten nuo suunnitelmat saadaa toteutumaan, ilmeisesti olen tulossa vanhanksi ja laiskaksi. Tai sitten se on sitä mukavuuden halua eli en tahso mennä ulos jos sataa vettä ja on kylmä tai mukavampi olla sisällä muuten vain.
Niin nytkin on yksi viikonloppu mennyt ja mitään järkevää en ole saanut aikaan... mutta jospa edes pikkuisen innostuisi, vaikka pesisi grillin jotta voisi sitten nautiskella kesällä grillauksesta, siispä nyt tavarat kasaan ja grillin pesuun ja sitten voisi vaikka siivota sitä pihaakin kun ei ole kylmä eikä sada vettä...
2 kommenttia:
Varmaan jo se suunnittelu etukäteen käskee siirtämään sen ja sen viikonloppuun.... sitten kun tulee viikonloppu on tullut suunniteltua sellainen kiva setti käsittämättömän ihania kidutusmenetelmiä ja vapaa menee sen suorittamisen siirtämiseen ja pahan mielen kasvatukseen kun onnistui siinä.
Tyär ja minä mietittiin taannoin, että mikä siinä imuroinnissakin maksaa... kun sen siirtää vapaalle... se jää tekemättä ja sekin masentaa. Eli on yritetty nyt tehdä se siivouspuoli ennen vapaita... minä imuroin tms. ennen iltavuoroa extemporee.... ainakin muutaman kerran on onnistunut.
Viikonloput on sulla vapaa-aikaa ja silloin pitäisi ladata itseään viikon töitä varten. Tekemällä asioita joista saa voimaa... no tietysti jos saa hommia tehtyä siitä tulee hyvä fiilis, mutta itsetarkoituksena moinen palkitseminen tuntuu olevan pitkissä puissa.
Eli kaikki pakollinen on vain tehtävä... ja varmaan jos on perhettä tuntuu että enemmän saa ajatella tekemättä olevia töitä. Minä sentään luotan siihen, ettei noi koirat soimaa vaikka jäisi imuroimatta... Ja kun en harrasta vieraita.... ei kukaan miesystävän ja tyttären lisäksi edes käykään eikä tarvii ajatella yhtikäs mitään... muuta kuin kahlata karvoissa.
juu niin vaan pitäisi ottaa isteään niskasta kiinni ja joko tehdä ne työt tai sitten lakata vaatimasta itseltään ihan hölmöjä asioita... jos vaikka vähän ajan päästä ymmätäisi sen..
Lähetä kommentti